Ihanan Pihan lumoissa -blogin vieraana on puutarhuri Maarit Kantti, joka työskentelee myyjänä Kukka- ja puutarhakauppa Lillukassa Säkylässä. Maarit on rakentanut omaa puutarhaansa luontoa kunnioittaen monimuotoiseksi kasvien ja eläinten keitaaksi. Lähdetään seikkailulle ihanalle luonnonystävän pihalle!
Kevääseen heräävä pihapiiri
Kun huhtikuun aurinko alkaa lämmittää puutarhaa, kömpii vanhasta jyrsijänkolosta esiin mantukimalaiskuningatar. On aika kiiruhtaa ravinnon hakuun. Tähän aikaan vuodesta ravintoa tarjoavia kukkivia kasveja on todella vähän. Kimalaiset ovat kiitollisia pihan laitamien pajupusikoista ja raidoista. Niiden keltaiset kukinnot ovat tärkeitä ravinnonlähteitä aikaisin herääville pölyttäjille. Öisin kasvustot tarjoavat kolojen ohella suojaa. Mettä etsiessään mantukimalainen saattaa tavata puutarhassa nokkosperhosen, joka on herännyt kivenkolossa viettämästään talvihorroksesta. Se on etsimässä ravintoa ja laskeutuu leskenlehdelle mettä imemään.
”Olen istuttanut syksyisin runsaasti erilaisia kukkasipuleita. Mehiläisiä ja kimalaisia näkyy talventähdissä, krookuksissa taas käy perhosia. Idänsinililjoista mehiläiset keräävät siitepölyä pesiinsä ja helmililjoista varhaiskevään hyönteiset saavat mettä. Myös monet muut sipulikukat houkuttelevat hyönteisiä.”
Kevään edetessä kimalaiskuningatar lentelee lähellä maaperää pesäpaikkaa etsien. Vanhat jyrsijänkolot, heinäkasat ja lahoavat puunkannot sopivat mainiosti pesäpaikoiksi. Kuningatar saattaa tehdä pesänsä myös pihasta löytyvään lehtikompostiin. Kun pesä on valmis, asettuu kuningatar sinne munimaan ja hautomaan.
Alkukesällä puutarhassa on vilskettä
Kimalaisen toukat kuoriutuvat munista touko-kesäkuussa. Alkukesällä kukkivat hedelmäpuut ja marjapensaat ovat tärkeä ravinnonlähde kimalaisille ja ne tarjoavat ravintoa nopeasti kasvaville toukille. Toukista kehittyville työläiskimalaisille on alkukesällä jo huomattavasti enemmän ravintokasveja kuin keväällä.
”Olemme istuttaneet lukuisia hedelmäpuita ja marjapensaita pihallemme, joten kimalaisten ravinnonhakumatkat jäävät lyhyiksi. Lisäksi annamme voikukkien kukkia, sillä nekin ovat tärkeitä ravinnonlähteitä. Kimalaisen pesä pysyy paremmin lämpimänä, kun se ei joudu lentämään pitkälle. Kuningattaren pörräämistä hedelmäpuiden ja marjapensaiden kukissa on ilo seurata. Pölyttäjien määrä on vähentynyt ja jokaisen niistä otan kiitollisena vastaan omalle pihalleni. Niiden ansiosta saamme loppukesällä nauttia herkullisesta hedelmä- ja marjasadosta.”
Maaritin pihassa on runsaasti puita, jotka tarjoavat suojaa hyönteisille ja pesäpaikkoja linnuille. Maarit on ripustanut linnunpönttöjä eri lintulajeille. Eräässä pöntössä pesivällä sinitiaisella on kiire, sillä poikaset ovat kuoriutuneet ja vaativat paljon ruokaa. Hyönteisiä ja muita pikku ötököitä löytyy pihapiirin pensaista ja kukista. Maahan Maarit on laittanut tarjolle murskattuja munankuoria, sillä pesinnän alkuvaiheessa sinitiaisnaaraat tarvitsevat paljon kalsiumia. Kun pihapiirissä on runsaasti pensaita ja puita, on pesästä lähtevillä poikasilla helppoa ja nopeaa päästä suojaan saalistajilta.
Kesän kukkaloisto houkuttelee hyönteisiä
Luonnonystävän pihalla kukkii alkukesästä myöhäiseen syksyyn runsaasti erilaisia perennoja. Maarit on istuttanut puutarhaansa helppohoitoisia ja vähään tyytyviä perennoja, kuten kurjenpolvia, auringontähtiä, nauhuksia, lehtosinilatvoja, isotähtiputkia, rohtosuopayrttejä ja kangasajuruohoja. Pitkälle jalostettuja ja kerrottukukkaisia lajeja ei pihalla suosita, sillä ne eivät ole hyönteisten mieleen. Niissä on harvoin siitepölyä ja mettä.
Maarit kertoo puutarhastaan löytyvän satoa tuottavien puiden ja pensaiden lisäksi myös muita kukkivia puuvartisia kasveja. Pihalla kasvaa mm. tuomi, pihlaja, raita, haapa, hevoskastanja, pähkinäpensas, tuhkapensaita ja erilaisia heisiä. Monet hyönteiset ja linnut löytävät niistä ravintoa. Lisäksi ne tarjoavat kodin erilaisille pistiäisille, mittariperhosille, kovakuoriaisille ja muille hyönteisille. Hevoskastanjassa ja pähkinäpensaassa saattaa asustaa varsinkin omenapuiden tuholaisia syöviä petohyönteisiä.
Luonnonystävän puutarhassa ei turhia rehkitä
Maaritin puutarhassa on hoitamaton, luonnontilaan jätetty alue, joka on erityisesti hyönteisten ja pikku ötököitten suosikkialue. Tuolla alueella saavat kasvit kasvaa ja lisääntyä rauhassa ilman, että ruohonleikkuri tai harava ulottuisi sinne.
”Olen rakentunut risuista aidanpätkän tuulensuojaksi. Se tarjoaa myös suojaa mm. ötököille. Aita on yksinkertainen ja helppo rakentaa. Kaksi puutolppaa isketään pystyyn maahan vastakkain ja seuraavat kaksi noin metrin päähän, toppien väliin on kasattu risuja. Risut painuvat alas pikkuhiljaa ja alkavat lahota. Kasaa täydennetään lisäämällä risuja yläosaan. Kaikki risut kannattaa hyödyntää – polttamista toivottavasti kukaan ei edes mieti! Vain tuholaisten ja tautien saastuttamat oksat kannattaa polttaa.”
Risuaita tuo pihaan kaivattua lahopuuta. Maarit on jättänyt pihaan lahoamaan myös järeämpää puuta. Osa perennapenkeistä on reunustettu puunrungoilla. Paksuhkoista oksista on myös tehty tukia köynnöksille ja kärhöille. Hoitamattomalla alueella on muutamasta lehtipuun rungosta tehty pieni kasa aurinkoiselle paikalle. ”Monien hyönteisten kehitykselle on hyötyä lämmöstä, joten tuossa kasassa laji- ja yksilömäärä on runsas. Lajirunsautta lisää myös se, että kasaan on laitettu eri puulajeja.”, kertoo Maarit.
Maarit välttelee torjunta-aineiden käyttöä puutarhassa, sillä hän luottaa hyönteisten apuun tuholaistorjunnassa. Esimerkiksi harsokorennontoukka voi syödä 5000 lehtikirvaa. Värikkäät kukkakärpäset ja leppäpirkot mutustavat niiden ohella kirvoja. Runsas hyönteiskattaus ja pönttötarjonta houkuttelevat pihaan myös hyönteisiä syöviä lintuja, kuten tiaisia ja kirjosieppoja. Jos jossain vaiheessa tuholaisia ilmaantuu liian runsaasti, niin silloin Maarit turvautuu luonnonmukaisiin torjunta-aineisiin.
Eloperäisten katteiden käyttö kannattaa!
”Olen opetellut sulkemaan silmäni rikkakasveilta. Aika ei yksinkertaisesti riitä kitkemiseen. Kasvimaat, joita on yhteensä noin kaksi aaria, käyn läpi kerran kesässä. Perennapenkkejä nypin, jos aikaa riittää. Yksivuotisia siemenlevintäisiä rikkakasveja yritän torjua käyttämällä kasvimaalla katteena ruohosilppua. Sen avulla kasvualusta pysyy paremmin kosteana ja lisäksi ruohosilppu lannoittaa maata. Kasvimailla on muutama penkki varattuna viherlannoitekasveille, joista saan lisämateriaalia katteeksi.”
Eloperäiset katteet lisäävät lierojen määrää. Niiden kakka on emäksistä, joten maan happamuus vähenee. Lieroille kannattaa luoda hyvät olosuhteet, sillä maaperän lannoituksen ja pH-arvon paranemisen lisäksi ne murustavat ja huokoistavat maata. Kasvimaalla ne lisäävät satoa keskimäärin 25 %! Jotta näitä oivia apureita tuhoutuisi mahdollisimman vähän maata muokatessa, on Maarit vähentänyt maan muokkaamista kasvimaalla ja välttämättömät muokkaukset hän tekee vasta yöpakkasten alettua.
Samalla kun maata parannetaan sopivaksi lieroille ja pieneliöstölle, voidaan lisätä hiilen sidontaa maaperään. Maarit pintakompostoi ruohosilpun ja muun kasvijätteen laittamalla esimerkiksi punajuurten naatit takaisin samalle paikalle, josta ne on nostettu. Pintakompostointi sitoo maan päällä hiiltä pidempään kuin kompostiin laitettuna. Hiilensidontaa voi parantaa myös istuttamalla monivuotisia puita ja pensaita, jotka sitovat hiiltä sekä kasvuunsa että sienijuuriverkostoihin maan alle.
”Puutarhastamme on muodostunut vuosien varrella vehreä keidas, jossa viihtyvät ihmiset, ötökät ja linnut. Riippumatossa on mukava seurata omenapuiden kukissa pörrääviä pölyttäjiä sinistä taivasta vasten ja tuomenkukkien tuoksusta nauttien.”
Kesäisin terveisin,
Maarit
onnellinen pihapuuhastelija ja Viherrinki-myymälän myyjä
Teksti: Maarit Kantti, Satu Laurell
Kuvat: Satu Laurell
Maaritin kuva: Inka Liimatainen