Näyttävät perennapenkit kruunaavat puutarhan ja ovat ilo puutarhurin silmällä kuin myös monelle ruokaa hakevalle perhoselle. Viherrinki-myymälöiden valikoimissa on perennoja eri kasvuolosuhteisiin. Puolivarjoisan ja varjoisan paikan kestävät ja takuuvarmat lajit ovat kuunlilja ja jaloangervo.
Komeasinikuunlilja (Hosta sieboldiana ’Elegans’) on nimensä mukaisesti majesteettinen ilmestys todella kookkaine ja siniharmaine lehtineen. Ne voivat olla halkaisijaltaan jopa 30 cm. Korkeutta kasvilla on 60-70 cm, kun valkoiset, tähkämäiset kukinnot nousevat lehdistön tasalle heinä-elokuulla. Laji viihtyy parhaiten runsasmultaisessa, kosteutta pidättävässä maassa. Se ei kuitenkaan siedä jatkuvaa märkyyttä. Synkässä varjossa lehdet muuttuvat tummanvihreiksi. Taimia istutetaan 3-5 kappaletta neliölle.
Sinikuunliljan (Hosta sieboldiana) ’Frances Williams’-lajike kukkii komeasinikuunliljaa aikaisemmin kesä-heinäkuulla. Se on myös varsin kookas laji. Valkoisten kukkien ympäröimä kukkavana kasvaa 70-80 cm:n korkeuteen. Sen kookkaat lehdet ovat keskeltä hyvin tumman siniharmaat ja reunusta kiertää kellanvihreä epätasainen raita. Kovin varjoisassa paikassa lehtien kirjavuus häviää. Istutustiheys 3-5 kappaletta neliölle.
Jaloangervon (Astilbe Arendsii-ryhmä) ’Fanal’-lajikkeen tummanpunaiset kukinnot kehittyvät hitaasti ja saavuttavat heinä-elokuussa täyden värihehkunsa. Korkeutta kasvilla on 40-60 cm. Jaloangervot viihtyvät parhaiten tuoreessa, multavassa mutta läpäisevässä maassa. Puolivarjossa niiden lehdet ja kukinnot hehkuvat parhaiten. Liian syvässä varjossa laji ei jaksa kukkia ja liian paahteisella paikalla lehdet ja kukat kärventyvät herkästi. Kukinnan aikana on syytä kastella, jotta se ei kärsi kuivuudesta. Istutustiheys 6-10 kappaletta neliölle.
Japaninjaloangervon (Astilbe Japonica-ryhmä) ’Bremen’-lajikkeen ruusunpunaiset kukat ilahduttavat elokuussa. Keskikorkeana (40-60 cm) laji sopii hyvin puolivarjoisiin perennapenkkeihin loppukesän kukkijana. Kukinnot kestävät pitkään myös maljakossa ja niistä saa kuivattuna materiaalia kuivakukka-asetelmiin. Istutustiheys 6-10 kappaletta neliölle.
Tiesitkö?
Jaloangervot sietävät myös hapanta kasvualustaa, joten ne soveltuvat alppiruusujen seuraan. Jaloangervot ovat myös hyviä mesikasveja perhosille.
Kuunliljat voivat puolestaan kasvaa samalla paikalla vuosikymmeniä ilman jakamista, mikäli kasvualusta on riittävän ravinteikas, runsasmultainen ja syvä (40 cm). Syksyllä kuunliljojen lehdet saavat keltaisen tai oranssin syysvärityksen.