Pionit viihtyvät aurinkoisessa, runsasravinteisessa paikassa muiden perennojen joukossa. Hyviä kasvikumppaneita ovat kesä–heinäkuussa kukkivat liljat, salviat, kurjenpolvet, iirikset ja päivänliljat. Pioni ei vaadi sen enempää hoitoa kuin perennat yleensä, mutta istutussyvyyden suhteen pitää olla tarkka ja seisovaa vettä pioni ei siedä.
Aurinko–puolivarjo. Pionit viihtyvät sekä jatkuvassa auringonpaisteessa että puolivarjossa. Kevyesti varjoisalla paikalla kukinta alkaa myöhemmin ja kestää kauemmin kuin auringossa.
Läpäisevä ja runsasravinteinen maa on pioneille elinehto. Vesi ei saa seisoa kasvupaikalla kauan. Tee savi- ja hiesumailla pioneille metrin leveä, noin 20–30 cm korkea kohopenkki. Sekoita komposti-, pelto- tai puutarhamultaan hiekkaa, jonka ansiosta liika vesi poistuu kasvualustasta nopeammin. Hiekkaa tai soraa kannattaa levittää myös maanpintaan taimen tyvelle syksyisin. Pelkkä turve on huono kasvualusta, sillä se pysyy kauan märkänä. Sopivia valmiita kasvualustoja ovat esimerkiksi ruusuille ja perennoille tarkoitetut mullat. Peruslannoitetun ja -kalkitun kasvualustan ravinteet riittävät pionille muutamaksi vuodeksi. Tee kasvualustasta noin 50 cm paksu. Poista siitä monivuotiset rikkakasvit juurineen päivineen ennen istutusta.
Istuta pionit harvaan, vähintään 50–60 sentin välein. Lopullisille etäisyyksille 80–100 sentin välein istutettuja taimia ei tarvitse myöhemmin siirtää, mutta ensimmäisinä vuosina taimien väliin jää aukkoja. Maanpinta ei saisi olla koskaan paljas pitkiä aikoja, jolloin siihen pesiytyy ei-toivottuja kasveja, pinta kuivuu paahteessa ja liettyy sateessa. Paljas maanpinta katetaan vaikkapa matalilla yksivuotisilla kesäkukilla tai matalilla perennoilla, kuten rönsytiarella ja suikeroalpi.
Tarkista, että silmujen päälle tulee 2–5 cm multaa. Silmut sijaitsevat varsien tyvessä, juurten yläpuolella. Syvemmälle joutunut taimi ei kuki. Kastele heti istutuksen jälkeen maa perusteellisesti, niin että kasvualusta kastuu koko syvyydeltään. Varjosta vastaistutettuja taimia aurinkoisilla säillä ainakin ensimmäisen kuukauden ajan, kunnes taimet ovat juurtuneet ja versot alkaneet kasvaa.
Lannoita tarpeen mukaan. Istutuksen yhteydessä peruslannoitetun ja -kalkitun mullan ravinteet riittävät yleensä pionille sen kasvun ensimmäisinä vuosina. Täysikokoinen kukkiva pioni kaipaa ennen pitkää lisäravinteita. Keväällä maan pintakerrokseen voi sekoittaa typpeä sisältävää lannoitetta tai vaikkapa luujauhoa, joka on hitaasti liukeneva luonnontuote. Kukinnan jälkeen pionille sopivat runsaasti fosforia ja kalia sisältävät PK-lannoitteet. Levitä lannoite pionin ympärille varovasti rikkomatta taimen tyveä ja juuristoa.
Pionille sopivin maan pH on 6–6,5 eli sama kuin useimmilla puutarhan koristepensailla ja perennoilla. Lisää maahan kalkkia, jos maan pH on alhainen. Suomen peltojen keskimääräinen pH on noin 5,7. Tuoreen kangasmetsän maan pH on tyypillisesti vain 4,0.
Tue raskaat kerrannaiskukinnot. Sade painaa tiheään kerrannaiset kukat maata vasten ellei niitä tueta. Metalliset, puiset tai muoviset perennatuet kestävät vuosikausia ja ne ovat niin kauniita, että ne voivat olla paikoilleen vaikka vuoden ympäri.
Kevyt talvisuojaus auttaa lumettomilla paikoilla. Jätä pionin varret leikkaamatta syksyllä, sillä lakastuneet versot suojaavat kasvia kylmältä. Käytä suojaukseen ilmavaa havunoksakerrosta tai talvisuojaturvetta. Jään kertyminen kasvupaikalle estetään muotoilemalla kasvualustan pinta loivasti ulospäin viettäväksi. Hiekkaa sisältävästä mullasta tehty leveä kohopenkki on pionille turvallisin kasvupaikka.