Marjapihlajat

10.4.2017

Marjapihlajien aivan uudet, eksoottisetkin maut ovat peräisin mm. aronialta, mispeliltä, päärynältä, orapihlajalta ja saksanpihlajalta. Kun niitä on risteytetty kotipihlajan kanssa, on syntynyt maukkaita marjapihlajia. Useimmat lajikkeet on jalostanut venäläinen Ivan Mitšurin 1900-luvun alkupuolella.

Pihlajat ovat kasvupaikan suhteen vaatimattomia pensaita tai pikkupuita. Hoito on yksinkertaista, sillä pihlajia ei tarvitse lannoittaa eikä leikata jatkuvasti. Ne ovat myös täysin terveitä. Vanha kasvi nuorennetaan harventamalla iäkkäimpiä oksia varhain keväällä.

Marjapihlaja on myös kaunis kukkivia koristepuu, joka mahtuu pieneenkin pihaan. Siinä on kaunista joka osa: tuoksuvat valkoiset kukinnot, kirsikan- ja viininpunaiset komeat marjatertut ja kasvukauden päättävä upea ruska.

Poimi aromikkaat marjat vaivatta oman puun oksilta. Tavallista pihlajaa selvästi makeammat marjat ovat erinomaisia hilloissa, mehuissa ja piirakoissa sellaisenaan tai yhdistä ne omeniin tai luumuihin.

 

Sorbus ’Burka’

Makeat, punaruskeat marjat voi nauttia sellaisenaan. Miedosti aronialle maistuva marja on kooltaan jopa 2 senttiä! Puu antaa satoa 3–4 vuodessa istutuksesta. Koti- ja saksanpihlajan sekä puna-aronian risteymällä on kiiltävät lehdet, jotka punertavat keväällä. Korkeus 200 cm. Vyöhykkeet I–IV.

 

Sorbus ’Likornaja’

Marjat ovat tumman punaruskeat, makeat ja isommat kuin kotipihlajalla. Maku muistuttaa aroniaa, sillä ’Likornaja’ on kotipihlajan ja marja-aronian risteymä. Pikkupuu tai pensas marjoo säännöllisesti, ja sillä on erittäin kaunis syysväri. Korkeus 200 cm. Vyöhykkeet I–IV.

Sorbus ’Granatnaja’

Lähes kirsikan kokoiset, tummanpunaiset, sisältä oranssit marjat ovat parhaimmillaan piirakoissa, hilloissa ja mehuissa. Vain lievästi parkkihappoa. Siperianorapihlajan ja kotipihlajan risteytys. Korkeus 3–5 metriä. Vyöhykkeet I–VI.