Viiniköynnöksen kasvatus onnistuu yllättävän hyvin Suomessa. Kun valitset oikean lajikkeen ja lämpimän kasvupaikan, saat satoa jopa avomaalla. Samalla köynnös toimii näyttävänä koristekasvina, joka tuo puutarhaan vehreyttä, varjoa ja syksyllä upean ruskan.
Useimmat Suomessa menestyvät viiniköynnökset ovat risteymiä eurooppalaisesta viiniköynnöksestä (Vitis vinifera) sekä Pohjois-Amerikasta tai Aasiasta peräisin olevista lajeista. Ne on jalostettu kestämään kylmää ja kypsymään lyhyessä kasvukaudessa. Mitä pohjoisempana puutarhasi sijaitsee, sitä tärkeämpää on valita aikaisin kypsyvä ja talvenkestävä lajike.
Leikkaamattomana kasvatettaessa viiniköynnös on kaunis ja nopeakasvuinen koristekasvi, vaikka oleskeluterassin pergolaan kiipeilemään.
Lämmin, valoisa ja läpäisevä kasvupaikka
Viiniköynnös on ennen kaikkea valon ja lämmön ystävä. Paras paikka on aurinkoinen ja suojaisa eteläseinusta. Hyviä vaihtoehtoja ovat myös kasvihuone ja lasitettu parveke. Suuressa ruukussa kasvavan viiniköynnöksen voi siirtää talvehtimaan kellariin tai autotalliin.
Viiniköynnös ei ole vaativa, mutta muutama asia tekee kasvatuksesta selvästi helpompaa. Paras kasvualusta on läpäisevä ja lämpenevä maa, kuten hieta tai kivinen moreeni. Avomaalla syvälle istuttaminen parantaa talvenkestävyyttä.
Kasvualustan tulisi olla noin 60 senttimetriä syvä, jotta juuristo pääsee kehittymään kunnolla. Yhdelle taimelle kannattaa varata noin neliömetri tilaa. Istuta taimi vähintään 15 senttimetriä entistä syvempään. Muotoile maanpinta loivaksi kummuksi, jotta vesi ei jää seisomaan tyvelle syksyllä.
- Paras kasvupaikka: aurinkoinen ja suojaisa eteläseinusta
- Hyviä vaihtoehtoja: kasvihuone, lasitettu parveke, pergola
- Vältä: hallanarat ja märät paikat
- Paras kasvualusta: kosteuden läpäisevä kasvualusta, hieta tai kivinen moreeni
- Kasvualustan syvyys: noin 60 cm
- Taimiväli: noin 1 m² / taimi
- Istutussyvyys: vähintään 15 cm entistä syvempään
Viiniköynnöksen leikkaaminen on yllättävän helppoa
Ensimmäisenä vuonna viiniköynnöstä voi leikata jo elokuun lopussa. Näin kasvi tuleentuu nopeammin ja kestää paremmin talvea. Jatkossa puutuneita versoja leikataan myöhään syksyllä tai varhain keväällä ennen silmujen avautumista. Keväällä mahlan noustessa leikkaamista kannattaa välttää.
Avomaalla viiniköynnös kannattaa leikata matalaksi, jolloin se on helppo suojata. Kesäleikkauksilla karsitaan liiallinen kasvu, terttuja varjostavat lehdet ja versot sekä pienimarjaiset tertut. Kasvin voima ohjautuu silloin jätettyjen rypäleiden kasvuun ja kypsymiseen. Yksinkertaisin tapa leikata viiniköynnöstä on hoitaa sitä kuten koristeköynnöstä: harventaa vain tiheitä kasvustoja, jotta raakileet saavat valoa ja kypsyvät. Vaikka sadosta tulee pienempi kuin viininviljelijöillä, pääset hyvin rypäleiden makuun. Halutessasi voit kasvattaa köynnöstä lähes leikkaamatta – silloin se toimii enemmän koriste- ja peittokasvina.
Tutustu rauhassa viiniköynnöksen kasvutapaan, ja opettele kokemuksen karttuessa leikkaustapoja, joilla sato maksimoidaan. Mahtisatoa havitteleva voi valita lukuisista leikkaustyyleistä, joihin voi perehtyä esim. Suomen viininkasvattajat ry:n nettisivuilla ja tapahtumissa.
Monikäyttöinen köynnös
Viiniköynnös on yhtä aikaa hyöty ja koristekasvi. Se sopii pergolaan, seinustalle, köynnöstukeen tai vaikka puun runkoa pitkin kasvamaan. Rehevä lehdistö tuo näkösuojaa ja varjoa, ja syksyllä kasvi hehkuu kauniissa ruskan sävyissä.
Talvehtiminen ratkaisee
Viiniköynnöksen menestyminen Suomessa riippuu pitkälti talvehtimisesta. Ensimmäisenä kesänä riittää kevyt lannoitus alkukaudesta. Muista lopettaa typpilannoitus ajoissa, jotta kasvu päättyy ennen syksyä. Loppukesällä elokuussa annettu syyslannoite auttaa köynnöstä valmistautumaan talveen.
Juuristo kannattaa suojata talveksi reilulla kerroksella turvetta tai kuorikatetta. Versot voi myös laskea maahan ja suojata ne ilmavalla katteella. Syvälle istutettu ja hyvin juurtunut köynnös kestää kylmää selvästi paremmin. Täysi talvenkestävyys saavutetaan yleensä noin kolmessa vuodessa.
Viiniköynnöslajikkeet Suomeen
Hemmottele aistejasi viinirypäleillä, sillä jokaisella lajikkeella on oma yksilöllinen tuoksu- ja makumaailmansa: rypäleissä voi aistia esimerkiksi vadelmaa, mansikkaa, kirsikkaa, yrttejä, muskottipähkinää, pippuria, tammea. Voit nauttia auringon kypsyttämistä rypäleistä sellaisenaan, puristaa ne mehuksi tai tehdä viiniä.
Kotiviinin tekoon sopivat erityisen hyvin ’Leon Millot’ ja ’Muscat Bleu’, jotka ovat Euroopassa virallisia viininviljelyn lajikkeita. Pohjoisamerikkalaiset ’Swenson Red’ ja siemenetön ’Somerset Seedless’ ovat oivia tuorerypäleitä ja kuuluja kylmänkestävyydestään.
Suomessa kannattaa valita lajikkeita, jotka kestävät kylmää ja ehtivät kypsyä lyhyessä kesässä. Alla ovat keskeiset Suomessa menestyvät lajikkeet – mukana sekä herkutteluun että viininvalmistukseen sopivia vaihtoehtoja.
Kylmänkestävät ja varmat lajikkeet
’Zilga’ Vitis Labruscana-ryhmä
Satoisa ja erittäin talvenkestävä latvialainen lajike, joka kestää jopa noin -40 °C. Tummansiniset rypäleet ovat makeita ja aromiltaan hieman mustikkaisia. Kypsyy aikaisin. Voimakaskasvuinen ja sopii hyvin pergoloihin. Viihtyy happamassa maaperässä. Vyöhykkeet I–IV.
’Hazaine Sladkii’ Vitis-hybridi
Talvenkestävyys noin -33 °C pakkasta. Siniset, keskikokoiset rypäleet sisältävät runsaasti muun muassa C-vitamiinia. Makeana sopii herkuttelun lisäksi erinomaisesti kotiviinin valmistukseen. Kypsyy syyskuun alussa. Vyöhykkeet I–III.
’Jubileinaja Novgoroda’ Vitis-hybridi
Kellertävät, makeat rypäleet kypsyvät syyskuun alkupuolella. Talvenkestävyyttä parantaa se, että versot tuleentuvat ajoissa. Talvenkestävyys noin -30 °C. Sopii hyvin viininvalmistukseen. Vyöhykkeet I–III, suojattuna myös IV.
’Somerset Seedless’ Vitis vinifera
Siemenetön lajike, jonka makeissa rypäleissä on mansikkainen aromi. Vaalean punavioletit marjat kypsyvät varhain lämpimällä paikalla. Talvenkestävyys jopa noin -30 °C. Sopii hyvin käytettäväksi sellaisenaan herkutteluun. Vyöhykkeet I–III, suojattuna myös pohjoisempana.
Muut kiinnostavat lajikkeet kotipuutarhaan
’Rusbol’ Vitis vinifera
Siemenetön lajike, joka tekee suuria terttuja. Lajike soveltuu täydellisesti herkutteluun, sillä kellertävät rypäleet ovat makeita ja mehukkaita. Talvenkestävyys noin -25 °C. Sopii erityisesti kasvihuoneeseen, ruukkuun ja lasitetulle parvekkeelle.
’Muscat Bleu’ Vitis vinifera
Suuret tummansiniset marjat, joissa makean rypälemäinen, muskottimainen aromi ja tuoksu. ’Muscat Bleu’ on kotipuutarhurien suosiossa esimerkiksi Sveitsissä ja Belgiassa hyvän taudinkestävyyden vuoksi. Se on vastustuskykyinen mm. härmää ja harmaahometta vastaan. Varhain kypsyvä ja melko talvenkestävä, -25˚C. Sopii herkutteluun ja viinin valmistukseen.
kuva: Clematis
’Léon Millot’ Vitis vinifera
Tummansinisistä pienistä rypäleistä saa kirkkaanpunaista rypälemehua tai keskitäyteläistä, matalahappoista ja syvänväristä punaviiniä, jossa on kirsikan, syreenin ja tupakan tuoksua. Maku on erittäin miellyttävä. ’Léon Millot’ kypsyy aikaisin ja on talvenkestävä, -28˚C.
kuva: Clematis
’Swenson Red’ Vitis-hybridi
Isot rypäleet kypsyvät varhain tumman roosiksi. Ohutkuoriset, mehukkaat, makean mansikkaiset marjat sopivat tuore- ja talouskäyttöön sekä valko- tai roseeviiniksi. Yksi hienoimmista amerikkalaisista lajikkeista. Kestävyys noin -30˚C. Hyötyy kasvihuonekasvatuksesta.
kuva: Clematis
Seuraavat lajikkeet viihtyvät erityisesti kasvihuoneessa tai erittäin lämpimällä kasvupaikalla:
- ’Swenson Red’
- ’Rondo’
- ’Summer Sweet’
- ’Fabel’
Näiden lajikkeiden rypäleet ovat suuria ja maukkaita, mutta vaativat enemmän lämpöä kypsyäkseen kunnolla.
Näin onnistut:
Viiniköynnöksen kasvatuksessa tärkeintä ei ole hoito vaan lähtökohdat.
Kun valitset lämpimän kasvupaikan, riittävän syvän kasvualustan ja Suomen oloihin sopivan lajikkeen, olet jo pitkällä. Talvisuojaus auttaa alkuun, mutta muutamassa vuodessa köynnös vahvistuu ja kasvu nopeutuu selvästi.
Viiniköynnös palkitsee yllättävän pienellä vaivalla. Parhaimmillaan saat satoa, varjoa ja näyttävyyttä samasta kasvista.
Nouda lisäohjeita viiniköynnöksen istutukseen ja hoitoon Viherrinki-myymälästäsi!