Pihan istutuksia suunniteltaessa ja kasvivalintoja tehtäessä katse kiinnittyy usein puuvartisille kasveille määriteltyihin menestymisvyöhykkeisiin. Vyöhykemerkinnät ovat suuntaa-antavia suosituksia. Kasvien menestymiseen kyseisillä vyöhykkeillä vaikuttavat käytännössä monet muutkin seikat. Menestymisvyöhykkeitä päivitetään harvakseltaan ja valitettavasti osa vyöhyketiedoista on vanhentunut. Kasveja valittaessa on hyvä ottaa huomioon se seikka, ettei osalle uutuustaimista ole vielä olemassa menestymisvyöhykkeitä Suomen oloihin, vaikka niiden tiedettäisiin talvehtivan kylmilläkin kasvupaikoilla. Ihanan Pihan lumoissa -blogin vieraileva kirjoittaja, puutarhatoimittaja Ella Räty kertoo enemmän kasvien talvenkestävyyteen vaikuttavista seikoista.
Kasvien menestymisvyöhykkeet
Taimien nimilapuissa ja muissa kasviesitteissä annetaan puuvartisille kasveille menestymisvyöhykkeet, jotka ilmaistaan roomalaisilla numeroilla I–VIII. Näitä kahdeksaa vyöhykettä sanotaan myös kestävyys- tai kasvuvyöhykkeiksi. Maamme eteläisin osa on lämpimintä I-vyöhykettä ja pohjoisin Lappi vyöhykettä VIII. Vyöhykesuositus annetaan nimenomaan puuvartisille eli puille, pensaille ja havukasveille – perennojen ja kesäkukkien nimilapuista niitä on turha etsiä.
Vyöhykkeisiin ei kannata tuijottaa liikaa. Vyöhykejako on karkea, sillä vyöhykkeiden sisällä on erilaisia pienilmastoja eli lämpimämpiä tai kylmempiä alueita. Pienilmasto vaikuttaa kasvien menestymiseen ainakin yhden vyöhykkeen verran suuntaan tai toiseen. Pienilmasto on kasveille edullinen mm. vesistöjen lähellä ja harjujen eteläpuolella. Epäsuotuisa pienilmasto puolestaan vallitsee esimerkiksi varjoisilla pohjoisrinteillä ja laaksoissa, jonne kylmä ilma valuu.
Kasvupaikasta voi tehdä suotuisan
Myös oman pihan olosuhteet vaikuttavat kasvien menestymiseen. Niinkin pieneltä tuntuva asia kuin istuttaminen kohopenkkiin tai tasamaalle voi tehdä kasvupaikasta paremman tai huonomman kuin vyöhyke osoittaa.
Avoin, auringon paahteelle ja tuulille altis piha tulee suojaisammaksi, kun pihalle istutetaan nopeakasvuisia ja kestäviä puita ja pensasryhmiä. Varsinkin kylmät itä- ja pohjoistuulet kannattaa kesyttää vaikkapa pensasaidalla. Kasvillisuuden tai seinustan suojassa aratkin erikoisuudet pärjäävät.
Läpäisevä kasvualusta
Puutarhakasvit kasvavat ja talvehtivat parhaiten läpäisevässä kasvualustassa, johon vesi ei jää seisomaan pitkiksi ajoiksi. Savi- ja hiesumaa on tyypillisesti tiivistä, kylmää ja pitkään märkänä pysyvää. Savipitoisesta maasta tulee parempi, kun siihen sekoitetaan reilusti hiekkaa, turvetta ja vaikkapa puutarhajätteistä tehtyä kompostimultaa.
Jos istutusalue on notkossa tai tasamaalla, puutarhakasveille kannattaa tehdä noin 20–30 senttiä korkea ja loivasti reunoille viettävä istutusalue. Tällainen kohopenkki kuivahtaa sopivasti rankkojen sateiden jälkeen ja lämpenee keväällä aiemmin kuin tasamaan istutusalueet.
Talvisuojaus kannattaa
Paksu mutta kevyt lumipeite on paras luontainen suoja pakkasia vastaan. Usein lunta on niukasti. Silloin ainakin kylmänarat ryhmä- ja köynnösruusut, loistokärhöt ja viinirypäleet tulisi suojata. Myös sinänsä kestävät kasvit tarvitsevat ylimääräistä suojaa, kun ne ovat vastaistutettuja nuoria taimia, joilla ei ole ollut aikaa juurtua ja sopeutua uuteen kasvupaikkaansa. Syksyllä maan alkaessa jäätyä taimen tyvelle kasataan vettä hylkivää talvisuojaturvetta tai hiekansekaista multaa. Versojen suojaksi voi laittaa myös havunoksia. Talvisuojat poistetaan kun maa sulaa keväällä.
Alppiruusut ja havukasvit varjostetaan talveksi, sillä ainavihantina ne haihduttavat vettä talvellakin auringon paistaessa. Juuret eivät kuitenkaan saa vettä jäisestä maasta ja kasvit kuivuvat. Varjostus vähentää haihdutusta ja siten kuivumista.
Teksti: Ella Räty, johdanto Satu Laurell
Kuvat: Ella Räty, Viherrinki