– opas viiniköynnöksen kasvatukseen, leikkaukseen ja talvehtimiseen
Viiniköynnös ei ole enää pelkkä etelän kasvi. Oikealla lajikkeella, lämpimällä kasvupaikalla ja muutamalla tärkeällä hoitotoimenpiteellä viinirypäleitä voidaan kasvattaa onnistuneesti myös suomalaisissa kotipuutarhoissa.
Viiniköynnösten kasvatus Suomessa onnistuu nykyisin yhä useammalla kasvuvyöhykkeellä, kun lajike, kasvupaikka ja hoito valitaan oikein. Suomen oloissa tärkeintä ei ole pelkkä voimakas kasvu, vaan sadon kypsyminen, versojen tuleentuminen ja onnistunut talvehtiminen.
Aloita lämpimästä kasvupaikasta
Viiniköynnös viihtyy puutarhan lämpimimmässä ja aurinkoisimmassa paikassa. Paras kasvupaikka löytyy usein rakennuksen eteläseinustalta, pergolasta tai muusta suojaisasta paikasta, johon lämpöä kertyy mahdollisimman paljon.
Talvenkestävimmät lajikkeet voivat menestyä avomaalla, mutta aremmat lajikkeet hyötyvät kasvihuoneesta, lasitetusta parvekkeesta tai ruukkukasvatuksesta. Ruukkukasvatuksessa köynnös voidaan siirtää talveksi viileään varastoon, kellariin tai autotalliin.
Kasvualustan tulisi olla:
- vähintään 50–60 cm syvä
- ravinteikas ja humuspitoinen
- hyvin vettä läpäisevä
- nopeasti lämpenevä
Istuta taimi noin 15–20 cm syvempään kuin ruukussa kasvaessaan. Syvä istutus suojaa juuristoa talvikylmyydeltä ja parantaa talvehtimista.
Tue versot heti istutuksesta lähtien säleikköön, pergolaan, vaijereihin tai muuhun tukevaan rakenteeseen.
Valitse lajike kasvupaikan mukaan
Kasvupaikka määrittää pitkälti, mitkä viinirypälelajikkeet menestyvät parhaiten.
Suotuisilla avomaapaikoilla voidaan kasvattaa esimerkiksi:
- ’Zilga’
- ’Jubileinaja Novgoroda’
- ’Hazaine Sladkii’
Kasvihuoneessa tai erityisen lämpimillä kasvupaikoilla voidaan kokeilla myös:
- ’Rondo’
- ’Somerset Seedless’
Talvenkestävimmät lajikkeet voivat menestyä suotuisilla kasvupaikoilla myös Keski-Suomen korkeudella, mutta kasvupaikan merkitys korostuu pohjoiseen siirryttäessä.
Ensimmäiset vuodet ratkaisevat onnistumisen
Ensimmäisen kasvukauden tärkein tavoite on rakentaa vahva juuristo ja terve runko. Jätä taimelle 1–2 voimakkainta versoa ja ohjaa niiden kasvua tukea pitkin ylöspäin. Nuorilla taimilla sadon määrää kannattaa rajoittaa, jotta energia ohjautuu juuriston, rungon ja versojen kasvuun. Tarvittaessa osa tai kaikki kukinnot voidaan poistaa.
Ensimmäisinä vuosina tärkeintä on:
- riittävä kastelu
- hyvä juurtuminen
- rungon rakentaminen
- tasaisen kasvun ylläpitäminen
Leikkaus rakentaa sadon
Viiniköynnöksen leikkaus vaikuttaa suoraan sadon määrään, kypsymiseen ja kasvuston hallintaan.
Ensimmäinen talvi
Ensimmäisen kasvukauden jälkeen valitaan rungon rakentamiseen sopivimmat versot. Tarkoituksena ei vielä ole rakentaa valmista köynnöstä, vaan luoda perusta tuleville vuosille.
Toinen kasvukausi
Toisen vuoden aikana kasvatetaan pysyvää runkoa ja ohjataan versoja haluttuun kasvusuuntaan.
Viiniköynnös voidaan kasvattaa esimerkiksi:
- T-muotoon
- J-muotoon
- yhdellä rungolla
- useammalla rungolla
Kasvumuotoa tärkeämpää on rakentaa hallittu rakenne, jota on helppo ylläpitää myöhempinä vuosina.
Kolmannesta vuodesta eteenpäin
Kun perusrakenne on valmis, siirrytään ylläpitoleikkaukseen.
Monelle kotipuutarhurille helpoin vaihtoehto on kannusleikkaus, jossa lepotilan aikana edellisen vuoden puutuneet versot lyhennetään muutaman silmun mittaisiksi.
Pääleikkaus tehdään myöhään syksyllä tai talvella. Kevätleikkausta vältetään, sillä viiniköynnös vuotaa silloin voimakkaasti mahlaa.
Kesäleikkaus ratkaisee sadon kypsymisen
Suomen oloissa pelkkä talvileikkaus ei yleensä riitä. Kesäleikkaukset heinäkuun lopussa ja elokuun alussa edistävät rypäleiden kypsymistä.
Kesällä:
- poistetaan ylimääräisiä versoja
- vähennetään terttuja varjostavia lehtiä
- harvennetaan liian runsasta satoa
- hillitään liiallista pituuskasvua
Jätä terttuoksaan tertusta eteenpäin vähintään 2, mieluummin 5–8 lehteä. Lehtihankoihin muodostuu parissa viikossa uusia pehmeitä verson alkuja, kuin tomaatin ”varkaita”, jotka poistetaan. Poista myös rypäleitä varjostavia lehtiä ja tyveltä kasvavat uudet versot (ellet halua kasvattaa uutta runkoa).
Jos rypäleitä on paljon, poista pienimarjaisimpia terttuja tai typistä niitä kärjestä. Riittää kun yhdessä versossa on 1–2 rypäleterttua. Jäljelle jääneet rypäleet ehtivät kypsyä varmemmin.
Nuorilla tai heikoilla köynnöksillä yhdessä versossa pidetään usein vain 1–2 terttua, jotta viinirypäleet ehtivät varmasti kypsyä.
Elokuussa latvuksia voidaan lyhentää versojen tuleentumisen edistämiseksi. Kasvu loppuu itsekseen vasta syyspakkasiin.
Kastelu, lannoitus ja talveen valmistautuminen
Nuoret viiniköynnökset tarvitsevat säännöllistä kastelua erityisesti istutuksen jälkeen. Kastelussa tärkeämpää on runsas ja syvälle ulottuva kastelu harvemmin kuin jatkuva, kevyt pintakastelu.
Keväällä viiniköynnös hyötyy typpipitoisesta lannoituksesta tai kompostista. Elokuun alussa kannattaa siirtyä typettömään syyslannoitukseen, jotta versot ehtivät puutua ennen talvea.
Talvisuojaus kuuluu Suomen oloihin
Nuoret köynnökset hyötyvät talvisuojauksesta lähes aina.
Juuristo voidaan suojata esimerkiksi:
- lehdillä
- kuorikkeella
- havuilla
- turpeella
Avomaalla köynnös voidaan tarvittaessa laskea maahan suojattavaksi.
Moni epäonnistuminen ei johdu varsinaisesta talvipakkasesta vaan kevään halloista, jotka vahingoittavat varhain kasvuun lähteviä versoja.
Usein kysyttyä viiniköynnöksen kasvatuksesta
Milloin viiniköynnös alkaa tuottaa satoa?
Ensimmäiset pienet sadot saadaan usein muutaman vuoden kuluttua istutuksesta, mutta runsas sato vaatii aikaa ja hyvin rakennetun kasvuston.
Voiko viiniköynnöstä kasvattaa avomaalla Suomessa?
Talvenkestäviä lajikkeita voidaan kasvattaa suotuisilla kasvupaikoilla myös avomaalla.
Milloin viiniköynnös leikataan?
Pääleikkaus tehdään yleensä myöhään syksyllä tai talvella lepotilan aikana.
Kärsivällisyys palkitaan
Viiniköynnös tarvitsee aikaa juuriston, rungon ja kasvuston rakentamiseen. Kun kasvupaikka, leikkaus ja talvehtiminen alkavat toimia yhdessä, köynnös voi palkita kasvattajansa sadoilla vuosikymmenten ajan.