Toimiva sienijuuri on välttämätön suurimmalle osalle puutarhakasveista. Sienijuuri auttaa kasvia veden ja ravinteiden otossa. Kasvualustoista mykorritsasienet voivat puuttua, mutta onneksi niitä voi siirtää.
Sienijuuri on enemmän tai vähemmän elinehto 85–90 prosentille maalla elävistä kasveista. Sienijuuri eli mykorritsa on kasvin juuren kanssa symbioosissa elävä sienirihmasto, joka auttaa kasveja ravinteiden otossa. Mykorritsa saa itselleen vastalahjaksi kasvilta hiilihydraatteja, joita se ei pysty itse tuottamaan.
Täysin sienijuurettomia on 10–15 % kaikista kasvilajeista. Yleisimpiä sienijuurettomia kasveja ovat yksi- ja kaksivuotiset kasvit sekä vesi- ja kosteikkokasvit.
Mykorritsa auttaa viljelykasvia saamaan maasta ravinteita ja vettä. Siitä on apua kasville jo kylvöstä ja taimikasvatuksesta alkaen. Sienijuuri lisää etenkin kasvin kykyä ottaa vaikealiukoista fosforia vähäravinteisessa maassa, mutta myös jonkin verran typen, kaliumin, kalsiumin, sinkin, rikin ja kuparin ottoa. Se auttaa kasveja selviämään erilaisissa stressitilanteissa, kuten kuivuus, alhainen tai korkea pH, maan korkea suolapitoisuus, uudelleenistutus ja pistokkaiden juurrutus. Sienijuuri voi torjua maalevintäisiä kasvitauteja ja ankeroisia. Se ylläpitää joidenkin bakteerien ja muiden sienten kanssa maan mururakennetta. Kasvi saa kuivastakin maasta tehokkaammin vettä ja ravinteita, koska sienijuuri lisää kasvin juuriston pinta-alan jopa 150-kertaiseksi verrattuna ilman mykorritsaa kasvaviin kasveihin.
Puutarha- ja peltokasveilla voi olla monentyyppisiä sienijuuria. Esimerkiksi keräsienijuuria on yleensä maatalous- ja puutarhakasveilla sekä koristepensailla ja -puilla. Pintasienijuuria esiintyy havu- ja lehtipuilla, kanervasienijuuria kanervalla, metsämarjoilla, pensasmustikalla ja alppiruusuilla. Männyllä ja lehtikuusella on sekatyypin sienijuuri, sianpuolukalla ja talvikilla puoliloisten sienijuuri ja kämmeköillä kämmekkäsienijuuri.
Monesti sienijuuria on liian vähän viljellyissä maissa. Luonnontilaisilla paikoilla sienijuuret ovat yleisiä, mutta viljelymailta ja tuoreesta ”pussimullasta” ne saattavat vallan puuttua tai niiden toiminta on häiriintynyt. Varsinkin multa-alueet, jotka on eristetty pohjamaasta tiiviillä murskeella tai joiden alla on paksu maatäyttö, jäävät ilman luonnollisia mykorritsoja. Sienijuuria hävittävät mm. kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden yliannostus, ahkera kyntö ja maanpinnan jatkuva haraus. Toisaalta myös maan tiivistyminen ja hapen puute tuhoaa sienijuuria. Metsäpalo, pitkäaikainen tulva ja eroosio voivat myös hävittää sienet.
Mykorritsaa voi hyödyntää kasvinviljelyssä suosimalla luontaisesti peltomaassa esiintyviä mykorritsasieniä. Viljelykiertoon voi sisällyttää sienijuurta suosivia kasveja, kuten sipulikasvit, palkokasvit, marjakasvit, porkkana, maissi ja auringonkukka. Myös liiallista fosforilannoitusta pitää välttää, ja pellon ojitus on syytä pitää kunnossa, jotta mykorritsa voi hyvin.
Mykorritsaa voi siirtää kasvualustaan. Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat, että erityisesti puutarhakasvit ovat hyötyneet mykorritsan siirrostuksesta. Mykorritsat ovat toimineet erityisen hyvin, kun niitä on käytetty eloperäisten lannoitusaineiden ja hitaasti liukenevien lannoitteiden kanssa. Ne eivät toimi hyvin pelkässä turpeessa.
Mykorritsasieniä sisältäviä jauhemaisia tuotteita (ymppäysainetta) voidaan sekoittaa kylvömultaan tai lisätä kuoppiin taimien juurelle. Sienet aktivoituvat ja alkavat kasvaa joutuessaan kosketuksiin kostean maan kanssa. Kasvaessaan mykorritsat saavat kosketuspinnan kasvin juuristoon, jolloin kasvin ja sienen kumppanuus alkaa! Toimiva sienijuuri on välttämätön suurimmalle osalle puutarhakasveista. Sienijuuri auttaa kasvia veden ja ravinteiden otossa. Kasvualustoista mykorritsasienet voivat puuttua, mutta onneksi niitä voi siirtää.