Matalat ja tiheät pensaat ovat suosiossa, sillä ne mahtuvat ahtaalle tontille ja kaikkein pienimmät parvekeruukkuun. Minipensaita tarvitaan aina myös isolla pihalla.
Tyypillinen pikkupensas kasvaa hitaasti ja leviää juurivesoista vain vähän tai ei lainkaan. Pikkuruinen pensas on tiheäoksainen leikkaamattakin ja muodoltaan usein soman pyöreä tai litteä kuin nauris.
Istuta ryhmiin
Yksin on orpo olo, jopa kasveilla. Kasvit suojaavat toisiaan talven kylmyydeltä ja kuivattavilta tuulilta. Ja ne näyttävät aina paremmilta ryhmissä kuin yksin! Yhtenäinen kasviryhmä on sitä paitsi helpompi hoitaa kuin usea kasvi siellä täällä.
Matalien pensaiden pariksi sopivat pienimmät puut, kuten riippaomenapuut ja sulkahernepensas, joiden latvuksen alle pensaat ja kukat mahtuvat hyvin. Myös pilarimaiset kasvit tuovat ryhmään korkeutta. Pikkupensaiden alla ja väleissä viihtyvät kärhöt ja maanpeittoperennat, vaikkapa suikeroalpi ja pikkutalvio. Ainavihanta alppiruusu tai havukasvi takaa vihreyden talvella.
Mahtuvat ruukkuun
Monelle parveke tai terassi on ainoa oma puutarha, ja hulppealla tontillakin oleskellaan eniten terassilla. Siksi ruukkuihin kannattaa keskittää kauneimmat kasvit. Pensaista on iloa moniksi vuosiksi, ja kääpiöpensaat viihtyvät ruukussa vaikka koko ikänsä. Hieman kookkaammat kasvit voi pitää kompakteina leikkaamalla.
Purppurahappomarja ’Admiration’
Berberis thunbergii
Hehkuvan punaisia lehtiä somistaa keltainen reunus. Korkeus 50–60 cm.
Kääpiöhappomarja ’Atropurpurea Nana’
Tummanpunaiset lehdet ja pallomainen muoto. Korkeus 30 cm.
Nämä happomarjat sietävät paahdetta ja kuivuutta. Keltaiset pikkukukat kesäkuussa, piikkioksat. Kasvupaikka aurinko, kuiva–tuore. Vyöhykkeet I–III.
Valkokirjokanukka ’Ivory Halo’
Cornus alba
Lehdistö on koko kesän heleän valkokirjava. Valkoiset kukat kesä–heinäkuussa. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, kosteahko. Korkeus noin 100 cm. Vyöhykkeet I–IV.
Siro-onnenpensas ’Maluch’
Forsythia-risteymä
Varhaisen kevään upein kukinta! Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, kuivahko–tuore. Korkeus 50–100 cm. Vyöhykkeet I–II (III).
Koristetyrni ’Hikul’
Hippophae rhamnoides
Hopeisena välkehtivä lehdistö. Erityisen tiheä poikatyrni leviää hillitysti eikä tee marjoja. Kasvupaikka aurinko, kuiva–kostea. Korkeus 10-vuotiaana 100–150 cm. Vyöhykkeet I–III (IV).
Pikkusyyshortensia ’Bobo’
Hydrangea paniculata
Suuret runsaslukuiset kukinnot vahvojen oksien päissä. Kukkii jo elokuussa. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, tuore. Korkeus 70–90 cm. Vyöhykkeet I–II.
Kääpiöheisiangervo ’Little Devil’
Physocarpus opulifolius
Pikkuruiset punaiset lehdet ja somat pinkit kukat, jotka puhkeavat kesäkuussa. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, tuore. Korkeus 100 cm. Vyöhykkeet I–IV.
Pikkupihlaja-angervo ’Sem’
Sorbaria sorbifolia
Niukasti vesova, kasvupaikan suhteen vaatimaton ja kestävä pensas. Valkeat kukkatöyhdöt heinäkuussa. Kasvupaikka aurinko–varjo, tuore–kostea. Korkeus 100 cm. Vyöhykkeet I–V.
Pikkusyreeni ’Palibin’
Syringa meyeri
Tuoksuva kukinta kesä–heinäkuussa. Kasvaa hyvin hitaasti. Kasvupaikka aurinko, tuore. Korkeus 50–100 cm. Vyöhykkeet I–IV.
Vyöhyke on vain suositus
Puuvartisen kasvin kasvu- eli menestymisvyöhykkeet kertovat millä vyöhykkeillä kasvi kestää talvet, kun se on istutettu ja hoidettu oikein, ja kasvupaikka on kasvilajille sopiva. Uutuuksien vyöhykesuositus on ohjeellinen, sillä kestävyydestä on vähän kokemusta. Suomi on jaettu kahdeksaan vyöhykkeeseen, joista vyöhyke I on eteläisin ja vyöhyke VIII pohjoisin.
Kasvin talvehtimiseen vaikuttavat vyöhykkeen lisäksi vähintään yhtä paljon paikallinen pienilmasto, istutuspaikan olosuhteet ja kasvin hoito. Esimerkiksi rinteen yläosassa ja valoisalla itä–länsiseinustalla on lämpimämpää ja pidempi kasvukausi kuin notkossa ja pohjoisseinustalla. Talvehtimista parantavat mm. ilmava ja vettä läpäisevä kohopenkki, varovainen leikkaus ja kasvin tarpeeseen perustuva ja oikea-aikainen lannoitus, jolloin kasvi valmistautuu ajoissa talveen.
Teksti: Ella Räty