Kotimaiset ruusuhelmet

Suomalaiset ruusut tuovat puutarhaan romanttista tunnelmaa ja suloista ruusun tuoksua. Täällä jalostetut tai useiden sukupolvien ajan viihtyneet lajikkeet ovat kaikkein luotettavimpia ruusuja. Ne vaativat myös vähiten hoitoa.

Eri puolilta maatamme löydetyt, vähintään 50 vuotta vanhat ruusulajikkeet ovat selviytyneet kunnialla pakkastalvista, märistä syksyistä ja rutikuivista kesistä. Valikoimaa täydentävät Suomessa 1990-luvulla jalostetut ’Ilo’ ja ’Tove Jansson’.

Kotimaisia pensasruusuja ei tarvitse suojata talveksi. Omajuurisuus takaa, että juuristosta kasvaa uusia versoja, jos vanhat versot esimerkiksi murtuvat aurauslumen painosta. Juurivesoja kasvattavat ruusut kannattaa istuttaa omaksi ryhmäkseen tai rajata juuret kesäkukista ja perennoista.

Kotimaiset pensasruusut kukkivat yleensä alkukesällä 2–4 viikkoa. Kukat puhkeavat vanhoihin, edellisenä kesänä kasvaneisiin versoihin. Muutama lajike remontoi eli uusii kukintansa kesän mittaan. Näihin lajikkeisiin kuuluu esimerkiksi ’Ilo’ -puistoruusu, joka kukkii ahkerasti kesä–heinäkuussa ja hillitymmin loppukesällä.

Ravittu ruusu kukoistaa

Pensasruusut ovat melko vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Tavallinen peruslannoitettu ja -kalkittu puutarhamulta riittää pitkälle, varsinkin kun sekoitat maahan biohiiltä tai luujauhoa, jotka luovuttavat ruusulle pitkään ravinteita ja vettä. Biohiili ja luujauho ovat ympäristöystävällisiä luonnontuotteita.

Parin sentin kerros kompostimultaa keväisin varmistaa, että madot ja muut maan hyötyeliöt pitävät yllä maan kasvukuntoa. Ravittu ruusu jaksaa kukkia yltäkylläisesti vuosikymmeniä.

Poista pensaista keväällä ennen lehtien avautumista vain kuivuneita, heikkoja ja vanhuuttaan ränsistyneitä versoja. Vähän kerrallaan, mutta usein leikkaamalla pensasruusu pysyy jatkuvasti nuorena, terveenä ja runsaskukkaisena.

Vinkki:

Elokuussa annettu typetön tai vähätyppinen syyslannoite tekee seuraavan kesän kukinnasta runsaan, ja pensas lopettaa kasvunsa oikeaan aikaan syksyllä.