Kevätkesällä kukkivat puut hurmaavat niin ihmiset kuin pörriäiset!
Pilvikirsikka ja purppuraomenapuut ehtivät kukkaan toukokuun loppupuolella; kesäkuussa nuppunsa avaavat orapihlajista ihanimmat, helmi- ja ruusuorapihlaja. Puiden pienet kirpeät hedelmät maistuvat linnuille. Lehtien väri vaihtuu kesän kuluessa heleistä kevätsävyistä sydänkesän tummuuteen ja lopuksi tulihehkuiseen ruskaan.
Kukkapuut ansaitsevat pihan parhaimman paikan. Auringon paahteelta ja tuulelta suojaavan latvuksen alle mahtuu vaikka lepotuoli, missä voi nauttia kesän lämmöstä ja linnunlaulusta. Terveet ja helppohoitoiset puut ovat näyttäviä yksinään, puuryhmissä sekä pensaiden ja perennojen joukossa.
Nämä kukkapuut menestyvät, kun kasvupaikka on aurinkoinen–puolivarjoinen ja maa keski–runsasravinteinen, tuore ja kalkittu. Runko suojataan syksyllä jyrsijöiden varalta verkolla. Leikkaustarve on vähäinen: kuivuneet ja murtuneet oksat poistetaan ja vanhaa, tiheää latvusta harvennetaan tarpeen mukaan.
Vinkki:
Istuta puutarhaan muutama punalehtinen kasvi. Ne korostavat kukintaa ja vihreyttä ympärillään.
Pilvikirsikka
Prunus pennsylvanica
Pilvikirsikka verhoutuu loppukeväästä valkoiseen kukkapilveen. Kevyesti tuoksuvissa kirsikankukissa käy monenlaisia pörrääjiä, ja syyskesällä kypsyvät pikkuruiset luumarjat katoavat nopeasti parempiin nokkiin. Ilmava ja kapea latvus ei varjosta puutarhan muuta kasvillisuutta liiaksi, ja puu mahtuu pieneen tilaan. Lehdet leiskuvat ruska-aikaan tulenpunaisina ja -keltaisina. Pilvikirsikka on koristeellinen myös talvella, kun sen punaruskea poikkijuovainen runko ja sirot tummat oksat erottuvat maisemassa. Nopeakasvuinen pilvikirsikka on oiva valinta vaikka paljaalle uudispihalle, jonne kaivataan nopeasti vihreyttä ja suojaa. Kasvupaikka aurinkoinen, runsasravinteinen ja tuore. Korkeus 5–10 m. Vyöhykkeet I–VI.
Purppuraomenapuu ’Musta Rudolf’
Malus Purpurea-Ryhmä
Tumman viininpunainen ja kauniisti liuskainen lehdistö tekee ’Musta Rudolfista’ ainutlaatuisen. Lehdet vihertyvät kesän aikana hieman. Touko–kesäkuussa latvus täyttyy vienosti tuoksuvista pinkeistä omenankukista, joista kehittyy loppukesällä 1,5 cm:n kokoiset hedelmät. Punaiset pikkuomenat koristavat oksia syystalvella, kun lehdet ovat jo varisseet. Koristeomenapuu suosii tuoretta, runsasravinteista maata. Korkeus noin 3–5 m. Vyöhykkeet I–IV.
Purppuraomenapuu ’Hopa’
Malus Purpurea-Ryhmä
Vaalean liilanpunainen kukkarunsaus lumoaa kevätkesällä. Kukka on 4–5 cm leveä ja keskeltä tähtimäisesti vaaleakuvioinen. Nuoret lehdet punertavat pronssin tavoin, mutta kesäksi ne vihertyvät. Hedelmät ovat parisenttiset, punaiset, varjopuolelta kellanpunaiset. Hopa tarkoittaa kaunista sioux-intiaanien kielellä. Lajike esiteltiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1920 Etelä-Dakotan maanviljelyn koeasemalla Yhdysvalloissa. Puu on aluksi melko pystyoksainen, myöhemmin latvus levenee. Koristeomenapuu suosii tuoretta, runsasravinteista maata. Korkeus noin 4–6 m. Vyöhykkeet I–IV.
Helmiorapihlaja
Crataegus x mordenensis ’Toba’
Valkoisia helmiä muistuttavat kukkanuput muuttuvat avauduttuaan kuin vaaleanpunaisiksi miniruusuiksi. Kesäkuussa avautuvat kukat ovat tiheänkerrannaiset. Lehdet ovat myös kauniit, heleänvihreät ja liuskaiset. Orat ovat noin sentin pituiset. Orapihlajat kestävät erinomaisesti auringon paahdetta, kuivuutta ja tuulta eivätkä vaadi paljon kasvualustaltaan. Korkeus 3–4 m. Hyvin talvenkestävä. Vyöhykkeet I–III (IV).
Ruusuorapihlaja
Crataegus x media ’Paul’s Scarlet’
Kirsikanpunainen kerrannaiskukinto on kuin kimppu miniruusuja. Ruusuorapihlaja kukkii kesäkuussa. Lämpiminä keväinä ensimmäiset kukat avautuvat jo kesäkuun alussa, mutta viileinä kesinä kukinta venyy osittain heinäkuuhun. Lehdet ovat kauniit, heleänvihreät ja liuskaiset. Orat ovat vain sentin pituiset. Kestää erinomaisesti auringon paahdetta, kuivuutta ja tuulta eikä vaadi paljon kasvualustalta. Korkeus 3–4 m. Vyöhykkeet I–II.