Nauti kukkien sulotuoksuista ja väreistä koko kesä! Istuta puutarhaan ja patiolle eri aikaan kukkivia kasveja. Samalla voit ihailla perhosten tanssia kukissa ja kuunnella kimalaisten kodikasta surinaa.
Meille elintärkeät pölyttäjähyönteiset – kuten perhoset, kimalaiset ja mehiläiset – tarvitsevat kukintaa varhaiskeväästä myöhäiseen syksyyn. Esimerkiksi talvilevosta heräävät mehiläiset ruokkivat itseään medellä ja toukkiaan esikoiden, krookusten ja norjanangervon siitepölyllä. Pölyttäjät suosivat tuoksuvia ja mettä tihkuvia kasveja. Pölyttäjien suosikkeja ovatkin koko kesän kukkivat kaunokainen ja laventeli sekä syyskesän kukinnan kruunaavat punatähkä ja syyssyrikkä eli buddleja. Syrikkä on perhoskukkien kuningatar.
Perhoskasvien aateliin kuuluvat myös yrtit. Hemmottele haju- ja makuaisteja vaikkapa mintuilla, basilikalla ja timjamilla. Monilajinen puutarha on karkkia kaikille aisteille ja paratiisi luonnon pikkueliöille!
Tuoksuvat perhoskukat
Perhoset löytävät kukat kauempaa hajuaistinsa avulla, läheltä näköaistillaan. Päiväperhoset käyvät erityisesti kukilla, jotka tuoksuvat vahvimmin päivällä ja saattavat sulkeutua yöksi. Jotkin kasvit, kuten syreeni ja syyssyrikkä, houkuttelevat tuoksullaan pörriäisiä sekä päivällä että yöllä.
Värilläkin on väliä, sillä eri päiväperhoset suosivat eri värejä. Esimerkiksi ohdakeperhonen käy purppuraisissa ja violeteissa kukissa, kun taas hohtosinisiipi suosii kukkia, jotka ovat keltaiset tai vaalean–violetinpunaiset. Lisähoukuttimena pörriäisille toimivat kukkien mesiviitat eli ultraviolettia säteilyä heijastavat kuviot ja raidat, joita ihmissilmä ei näe.
Suomessa tavattavat päiväperhoset ovat täysin riippuvaisia yhdestä tai vain muutamasta kasvilajista! Esimerkiksi paatsamasinisiiven ja sitruunaperhosen toukat aterioivat ainoastaan paatsamalla, ja lanttuperhonen sukulaisineen ruokailee vain ristikukkaisissa kasveissa. Kasvattamalla pihapiirissä mahdollisimman monenlaisia ja eri aikaan kukkivia kasveja, autat perhosia ja muita pölyttäjiä selviytymään.
Vinkki:
Patiolla ruukuissa kasvavat yrtit ovat käden ulottuvilla, kun kaipaat tuoreita mausteita kesäkeittiön antimiin.
Syyssyrikkä
Buddleja davidii
Syyskesän ihanimmin tuoksuva pikkupensas kukkii. Syrikkää ylistetään syystä maailman parhaimmaksi perhoskasviksi. Kukinnot ovat 10–30 cm pitkät! Valitse viidestä syrikkälajikkeesta omasi: tummanvioletti ’Black Knight’ tai jokin ”perhosten unelmista” eli Reve de Papillon -sarjan lajikkeista. Blue on sinisin, Lavender liilansininen, ja Pink on tietenkin vaaleanpunainen ja White valkoinen. Korkeus noin 1 metri.
Syrikkä kukkii heinä–syyskuussa. Kasvupaikka aurinkoinen ja lämmin. Kasvualusta tuore, kalkittu, runsasmultainen ja -ravinteinen, vettäläpäisevä. Talveta pensas ruukkuineen vaikkapa viileässä autotallissa. Avomaalla syrikkäpensaan tyvi kannattaa suojata syksyllä talvisuojaturpeella. Versot voivat silti paleltua pakkastalvina, mutta pensas lähtee keväällä nopeasti uuteen kasvuun ja kukkii uusilla versoilla.
Pation perhoskasvit
Mausteyrtit & Laventeli, Lavandula angustifolia
Ruukuissa kukoistavat yrtit ja laventeli tuovat patiolle Välimeren ja Ranskan maaseudun tunnelmaa. Erityisesti Provence on kuuluisa sinisenä lainehtivista laventelipelloistaan. Yrttien ja laventelin tuoksuvia versoja ja kukkia voi kuivata kimppuihin ja sujauttaa vaikka tuoksupusseihin. Syyskylmillä nämä talvenarat kasvit voi siirtää ruukkuineen viileään tilaan talvehtimaan.
Laventeli on monivuotinen, erinomainen perhos- ja mehiläiskasvi. Tuoksuvat sinivioletit kukat heinä-syyskuussa. Myös versot ja hopeanhohtoiset lehdet ovat tuoksuvia. Korkeus 40 cm. Kasvupaikka aurinkoinen, kasvualusta kuivahko, vähä–keskiravinteinen ja läpäisevä.
Perhosperennat
Esikot, Primula
Kaunokainen, Bellis perennis
Punatähkä, Liatris spicata
Monivuotiset kukat kaunistavat puutarhaa ja parveketta vuosi vuoden jälkeen. Kevään ensiperhoset ja kimalaiset käyvät esikoiden makeasti tuoksuvissa kukissa, ja koko kasvukauden kukkiva kaunokainen tarjoaa mettä niin perhosille kuin mehiläisille. Heinä–syyskuussa kukoistava punatähkä on viiden tähden perhoskasvi.
Esikot ovat kevään ensikukkia, sillä maan sulaessa varhain ne alkavat kukkia jo huhtikuun lopulla. Lajista riippuen esikoiden kukinta jatkuu pitkälle kesäkuuhun ja esimerkiksi kesäesikko kukkii vasta keskikesällä. Kukkien värikirjo ulottuu valkoisesta keltaiseen, punaiseen, violettiin ja siniseen monine sävyineen. Useimmat esikot ovat matalia ja viihtyvät parhaiten puolivarjossa, tuoreessa ja runsasmultaisessa maassa.
Kaunokainen, vanhalta nimeltään tuhatkauno, kukkii jatkuvasti toukokuusta lokakuuhun jos säät sallivat. Kukat ovat päivänkakkaramaiset tai pallomaisen kerrannaiset, valkoiset–syvänpunaiset. Vain 5–20 cm korkea kaunokainen menestyy auringossa ja puolivarjossa eikä ole tarkka maan laadun suhteen. Se viihtyy jopa nurmikossa.
Punatähkän kukinnot ovat muodoltaan kuin pulloharjat. Violetteja, liiloja ja valkoisia kukintoja voi leikata maljakkoon. Kukkavarret ovat 40–70 cm pitkät. Punatähkä on parhaimmillaan auringossa, syvämultaisessa, tuoreessa ja vettä läpäisevässä maassa.
