Kokeile jotain täysin uutta ja helppoa! Marjapihlajien kasvatus onnistuu Pohjois-Suomea myöten eikä vaadi viherpeukalon taitoja. Näiden pikkupuiden marjat ovat miedompia, makeampia ja isompia kuin tavallisella pihlajalla.
Marjapihlajien aivan uudet, eksoottisetkin maut ovat peräisin mm. aronialta, mispeliltä, päärynältä, orapihlajalta ja saksanpihlajalta. Kun niitä on risteytetty kotipihlajan kanssa, on syntynyt maukkaita marjapihlajia. Useimmat lajikkeet on jalostanut venäläinen Ivan Mitšurin 1900-luvun alkupuolella.
Keväthalla ei vie marjapihlajien satoa, koska ne kukkivat metsämustikkaa myöhemmin ja oksat säästyvät maanpinnassa hiipiviltä kylmiltä ilmavirroilta. Syyskesällä kypsyvät marjatertut on nopea ja helppo kerätä seisaaltaan. Myös puhdistus käy nopeasti, sillä oksilla marjat pysyvät puhtaina.
Maukas talousmarja
Kypsät marjat maistuvat sellaisenaan, mutta parhaiten marjapihlajien aromit pääsevät oikeuksiinsa piirakoissa, hyytelöissä ja juomissa. Halutessaan marjat voi kiehauttaa vaikka omenien kanssa ja maustaa esimerkiksi vaniljalla, mintulla tai sitruunalla. Runsaan pektiinin ansiosta marjat hyytelöityvät helposti.
”Tertuittain terveyttä: Pihlajanmarjoista saat saman verran C-vitamiinia kuin mustaherukasta ja kolme kertaa enemmän kuin appelsiinista. Antioksidanttipitoisuus on supermarjana ylistettyä mustikkaakin suurempi.”
Värien juhlaa
Paitsi maukas ja helppohoitoinen hyötykasvi, marjapihlaja on myös täydellinen koristekasvi. Siinä on kaunista joka osa: kukat, lehdet, marjat ja paljas talvinen oksisto. Lehtien värisävyt vaihtuvat vuodenajan mukaan, kun vaaleanpunertavat kevätlehdet tummenevat kesän edetessä ruohonsävyistä syvänvihreään. Kasvukauden päättää ruska, luonnon oma värijuhla, jolloin lehdet hehkuvat tumman purppuraisina, punaisina ja oranssinkeltaisina.
Marjapihlajien tuoksuvat, valkoiset kukinnot puhkeavat oksille alkukesällä samaan aikaan kuin kotipihlajalla. Loppukesällä oksat notkuvat isomarjaisten terttujen painosta. Raakojen marjojen vaaleus vaihtuu vähitellen kypsiin kirsikan- ja viininpunaisiin sävyihin.
”Marjapihlaja on myös kaunis kukkiva koristepuu, jolla on upea syysväritys.”
Vähään tyytyvä monikäyttökasvi
Venäjän mantereisessa ilmastossa syntyneet marjapihlajat menestyvät erinomaisesti Suomessa. Istutus, hoito ja sadonkorjuu on todella helppoa. Istuta taimet aurinkoon tai puolivarjoon, tavalliseen puutarhamaahan. Kastele säännöllisesti, kunnes taimet ovat juurtuneet. Satoa pääsee maistelemaan yleensä jo seuraavana kesänä. Marjapihlajia ei tarvitse leikata, taivuttaa eikä lannoittaa vuosittain. Karussa maassa juuristolle kannattaa levittää vähätyppistä marja- tai syyslannoitetta.
Marjapihlajat voi kasvattaa monihaaraisena pensaana tai pikkupuuna. Ne ovat matalampia ja muutoinkin pienempiä kuin metsissä tavattava kotipihlaja.
Makean miedot marjapihlajat
Poimi aromikkaat marjat vaivatta oman puun oksilta. Tavallista pihlajaa selvästi makeammat marjat ovat erinomaisia hilloissa, mehuissa ja piirakoissa sellaisenaan tai yhdistä ne omeniin tai luumuihin. Marjapihlajat ovat myös kukkivia koristepuita, jotka mahtuvat pieneenkin pihaan.
’Burka’
Makeat, punaruskeat marjat voi nauttia sellaisenaan. Miedosti aronialle maistuva marja on kooltaan jopa 2 senttiä! Puu antaa satoa 3–4 vuodessa istutuksesta. Koti- ja saksanpihlajan sekä puna-aronian risteymällä on kiiltävät lehdet, jotka punertavat keväällä. Korkeus 2 m. Vyöhykkeet I–IV.
’Granatnaja’
Lähes kirsikan kokoiset, tumman- punaiset, sisältä oranssit marjat ovat parhaimmillaan piirakoissa, hilloissa ja mehuissa. Vain lievästi happoisuutta. Siperianorapihlajan ja kotipihlajan risteymä. Korkeus 3–5 metriä. Vyöhykkeet I–VI.
’Likornaja’
Marjat ovat tumman punaruskeat, makeat ja isommat kuin kotipihlajalla. Maku muistuttaa aroniaa, sillä ’Likornaja’ on kotipihlajan ja marja-aronian risteymä. Pikkupuu tai pensas marjoo säännöllisesti ja sillä on erittäin kaunis syysväri. Korkeus 2 m. Vyöhykkeet I–IV.
Teksti: Ella Räty