Kevään lämpimät päivät herättävät puutarhojen hyönteiset talvihorroksesta. Ensimmäisten perhosten, sitruunaperhosen ja nokkosperhosen, lisäksi siipiään verryttelevät kimalaiset, seitsenpistepirkot ja sääsket. Useamman lämpimän päivän jakso herättää myös maankoloissa ja puupinoissa talvehtineet ampiaiskuningattaret, jotka ryhtyvät ensitöikseen pesänrakennuspuuhiin.
Uusi perustettava ampiaisyhteiskunta tarvitsee suosiollisen pesäpaikan. Parhaiksi paikoiksi pesille ovat ampiaiset todenneet muun muassa räystäiden aluset ja katonrajat. Saattaapa pesä löytyä vajassa roikkuvan työtakinkin sisältä. Kuningattarelle pääasia on, että pesä on vaihtelevilta kesäsäiltä suojassa. Ihminen ei välttämättä ole innoissaan uusista alivuokralaisistaan, mutta yhteiselon hyötyjä kannattaa kuitenkin punnita, mikäli pesästä ei ole vaaraa ihmisasukkaille.
Puukuiduista valmistetun, pallomaisen pesän sisällä on kennosto, jossa kuningatar kasvattaa uusia jälkeläisiään. Ensimmäisistä munista kuoriutuu noin kuukauden kuluttua työläissukupolvi, jolle kuningatar siirtää pesän rakennus- ja ylläpitotoimet sekä ruoan hankinnan. Kuningatar itse keskittyy tämän jälkeen vain munimiseen. Kesän edetessä yhdyskunta ja pesä kasvavat. Kesän aikana voi näitä pihavajan alivuokralaisia olla jopa tuhansia ja ravinnontarve on sen mukainen.
Keväällä ja kesällä vajan räystään alla majailevat ampiaiset pyydystävät puutarhasta toukkiensa ravinnoksi tuhansia hyönteisten toukkia ja tuhohyönteisiä, kuten kirvoja. Voisi sanoa, että ampiaiset ovat kotipuutarhurin tehokas torjuntapatteristo tuhohyönteisiä vastaan. Kasvitkin houkuttelevat ampiaisia puoleensa. Kun lehteä syövä toukka vaurioittaa kasvia, erittää lehti ilmaan haituvia aineita, jotka houkuttelevat loispistiäisiä. Myös ampiaiset tunnistavat nämä aineet ja löytävät toukkia niiden perusteella.
Aikuiset ampiaiset eli työläiset ja kuningatar käyttävät ravinnokseen kukkien mettä tai hedelmien makeaa nestettä. Ampiaiset saavat mettä myös toukiltaan, jotka tuottavat makeaa nestettä. Kukkien tarjoaman meden merkitys on ampiaisille erityisen tärkeää loppukesästä, kun toukkia ei enää kasva. Tämä on myös se vuodenaika, jolloin nämä piikikkäät alivuokralaiset alkavat käydä ihmisten hermoille. Ravintoa etsiessään toimettomat työläiset saattavat löytää tiensä myös ihmisten kesäisten grillipöytien ja kahvitarjoilujen äärelle.
Vaikka ampiaista ei pidetä varsinaisena pölyttäjähyönteisenä, korostuu loppukesällä ampiaisen merkitys myös tässä toimessa. Esimerkiksi hyönteispölytystä vaativien viljelykasvilajien pölytyksestä vain noin puolet on mehiläisten tekemää. Perhoset, kukkakärpäset ja ampiaiset pölyttävät useita eri kasvilajeja. Joillekin luonnonkasveille juuri ampiaiset ovat merkittävä pölyttäjähyönteisryhmä. Myös ampiaista väritykseltään matkivat pölyttäjähyönteiset, kuten kukkakärpäset, hyötyvät ampiaisten maineesta ja säästyvät värityksensä perusteella saalistajilta.
Vaikka ampiaiset ovat epäilemättä hyödyksi kotipuutarhurille ainakin tuhohyönteisten torjunnassa, saattaa pesäpaikan valinta olla kuitenkin ihmisen kannalta hankala. Mikäli ampiaisen kanssa rinnakkain elo ei suju, voi ampiaista yrittää häätää kauemmaksi kotinurkista. Ampiaiset ovat reviiritietoisia hyönteisiä, eivätkä sijoita pesiään muiden ampiaisyhdyskuntien läheisyyteen. Tätä tietoa voi ihminenkin pyrkiä hyödyntämään keväällä ennen kuin kuningatarampiainen ryhtyy pesänrakennuspuuhiinsa.
Viherrinki-myymälöiden valikoimista löytyy tänä keväänä ClayMarin valmistama keraaminen ampiaisen valepesä. Tuote on kotimaista käsityötä ja valmistettu dreijaamalla ontoksi korkeanpolton kivitavarasavesta sekä poltettu keramiikaksi. Valeampiaispesän tarkoituksena on estää uusien yhdyskuntien syntyminen ei toivottuun paikkaan. Pesiä on valikoimissa kahta kokoa. Pieni valepesä on halkaisijaltaan 60-80 mm ja suuri 80-110 mm.
ClayMarin ampiaisen valepesän asennusvideo löytyy YouTubesta: ClayMari VALEPESÄ.