Atsaleat yllättävät helppohoitoisuudellaan

29.4.2014

Atsalean kukkien tuoksu ja värien yltäkylläisyys viettelevät kokeneenkin puutarhurin. Kun on istuttanut yhdenkin pensaan, on vaikea kuvitella kevätkesää ilman atsalean kukintaa. Väri-ilo toistuu syksyllä lehtien liekehtiessä tulen väreissä. Mikä parasta: satumaisen kauniit atsaleat menestyvät jopa Keski-Suomen korkeudella ja pärjäävät hämmästyttävän vähäisellä hoidolla.

Atsaleat sopivat yhtä hyvin aurinkoiseen kivikkoon kuin hämyisään metsäpuutarhaan. Ne ovat 10 vuoden kuluttua istutuksesta noin metrin korkeita ja leveitä, joten taimia kannattaa istuttaa vähintään kolmen ryhmiin, jotta sommitelma näyttää upealta alusta lähtien.

Hillitysti kasvavat atsaleat ovat ihanteellisia kasviryhmissä, sillä ne eivät jyrää alleen pieniäkään kasveja. Ne päinvastoin voivat paremmin ryhmissä, missä kasvit suojaavat toinen toistaan tuulelta, auringon porotukselta ja kylmyydeltä. Myös pakkasilta varjeleva lumi kerääntyy parhaiten yhtenäisten kasvustojen päälle. Katteet tai pensaiden alle istutettavat maanpeittokasvit, kuten pikkutalvio ja rönsyakankaali viilentävät juuristoaluetta kesähelteillä, hillitsevät maan kuivumista ja estävät rikkakasveja itämästä.

Kestäviä ja helppoja

Kasvupaikalleen juurtuneet atsaleat viihtyvät jopa kuumassa auringon porotuksessa, kun ne on istutettu vähintään 50 senttiä syvään runsashumuksiseen turvemaahan, joka sitoo sopivasti kosteutta ja ravinteita. Kasvualustan tulee olla ilmava, sillä atsalea ei pidä tiiviistä, hapettomasta ja läpimärästä maasta. Taimi kastellaan säännöllisesti juurtumisaikana, mutta myöhemmin pensas kaipaa kastelua vain pitkinä hellejaksoina. Atsaleat kuuluvat samaan sukuun kuin alppiruusut ja pitävät niiden tavoin happamasta maasta. Niille ei siis levitetä kalkkia.

Atsaleoja ei tarvitse varjostaa kevättalvella, sillä lehdet varisevat syksyllä eikä pensas haihduta vettä ja kuivu kevättalven tuulessa ja auringon paisteessa. Atsaleoja ei tarvitse myöskään leikata vuosittain, ja kuihtuneet kukat varisevat itsekseen.

”Atsaleat loistavat upeissa syysväreissä – aivan kuin kukkisivat uudelleen.”

Hehkuva syksy

Lehdet puhkeavat keväällä vähän ennen kuin atsaleojen kukkanuput raottuvat ja kasvavat täysikokoisiksi kukinnan hiivuttua. Tuoreet lehdet ovat lajikkeesta riippuen vaaleanvihreät tai punaruskeat, jopa tumman viininpunaiset. Kesällä lehdistön väri tasaantuu ruohonvihreäksi.

Syysmyöhällä pensaat loistavat lähes uskomattoman voimakkaissa punaisen ja keltaisen vivahteissa – aivan kuin ne kukkisivat toistamiseen.

Revontuliatsaleat – jalostettu kestämään talven kylmyys!

Revontuliatsaleat (Rhododendron Lights-ryhmä) kukkivat kevyessä varjossa kesäkuun 1.–3. viikon aikana. Auringossa kukinta voi alkaa jo toukokuun lopussa. Ne viihtyvät aurinkoisella tai puolivarjoisalla kasvupaikalla, missä maa on tuore, runsasravinteinen ja hapan. Noin 100 cm korkeat pensaat menestyvät vyöhykkeillä I–III (IV). Kukkanuput kestävä yli -30 asteen pakkasia.

Revontuliatsalea ’Golden Lights’

Voimakkaasti tuoksuvat, 10–15 cm kullankeltaiset kukinnot. Lehdet hohtavat syysvärissään pronssinpunaisina.

Revontuliatsalea ’Mandarin Lights’

Oranssit, appelsiinin väriset, 12–16 cm kukinnot ovat miedosti tuoksuva. Lehdistö on syksyllä tyypillisesti purppuranpunainen.

Revontuliatsalea ’Northern Hi-Lights’

Tuoksuvat, kelta-valkoiset kukinnot erottuvat vaalean värinsä ansiosta hyvin myös varjossa. Lehdistö hehkuu ruska-aikaan tulen- tai viininpunaisena.

Revontuliatsalea ’Rosy Lights’

Tämän erittäin kestävän lajikkeen kukkanuput sietävät jopa -43 asteen pakkasen. Liilanpunaiset, oranssitäpläiset, 10–12 cm kukinnot. Leveähkön pensaan lehdistö liekehtii syksyllä punaisena.

Teksti: Ella Räty / 2014